Olen Jouni Luiro ja syntynyt vuonna 1965 Savukoskella. Kalastus on aina ollut intohimoni. Kalastuskauteni ylsi ennen jäiden lähdöstä niiden tuloon. Nykyisillään kalaan pääsy ja siihen kuuluvat nokipannukahvit ja kalavalheet nuotion äärellä kavereiden seurassa ovat niitä hyviä hetkiä.

Ja vielä koittaa myös se päivä, kun neljän lapseni kanssa saan jakaa näitä hetkiä ja siirtää eteenpäin kalastusperinnettä.

Muutama oppilas alla...  :)

Ville Luiro 8v.            Amanda Luiro 6v.     Kristian Luiro 8v.

ja heidän sitomia perhoja.. kunnon ottokoneita

Ensimmäinen kala retki

Muistan kuin eilisen päivän kun lähdimme Ukon (isoisäni) kanssa ensimmäistä kertaa kalaan. Oli heinäkuinen ilta, heinät oli saatu seipäille ja me käveltiin Ukon kanssa rantaan.

Ukolla oli virveli ja minulla pilkki kädessäni. Ukko nosti minut veneeseen. Kävelin varovaisin askelin veneen perälle ja istuin alas, minua jännitti niin että puristin rystyset valkoisena veneen laidasta. Ukko työnsi veneen Keminjokeen ja loikkasi myös itse veneeseen juuri ennen kuin se irtautui rannasta. Hän istuutui alas ja alkoi soutaa pois päin kotirannasta.

Hetken soudettuaan hän heitti virvelillään vilkun veteen ja kehotti minua myös laskemaan pilkin. Kurkistin yli laidan kun pilkki valui syvemmälle. Minut valtasi pelottava ja samalla kiehtova tunne, tämä kiehtova  tunne valtaa minut yhä edelleenkin kun pääsen kalaan. Tämän illan jälkeen olen palannut kalavesien ääreen kesä toisensa jälkeen. Näistä tapahtumista on kohta kulunut neljä vuosikymmentä, oli silloin kolmen tai neljän vanha.

Nuorena kalastin ongella ja oli kymmenen ikäinen kun isäni osti minulle virvelin. Ensimmäinen virvelini oli Abumatic 220. Se kesti tasan yhden kesän reissut, seuraavana kesänä isä osti uuden ja taisi ostaa vielä muutaman ennen kuin ostin itse virvelin kesätöihin päästyäni. Nuorena kalastin pääasiassa harria ja haukia.

                 minä v.1971 ja eka harri..    pojat ja heidän eka harri

                                            v.2005

Perhostus

Perhon sidontaan sain ensikosketuksen 80 -luvulla alussa. Enoni oli käynyt perhosidonta kurssin kansalaisopistolla ja opetti alkeet myös minulle. Kun Haaparannan Karsikkojärveen istutettiin 80 -luvunpuoli välissä kirjolohta aloitin perhokalastuksen, hyvin pian siirryinkin täysin perhokalastuksen pariin. Aluksi kalastin harria ja kirjolohta mutta -93 aloitin myös lohen pyynnin. Viime vuosina olen ottanut myös hauen perhoilla narrattavien listoille. Nykyään kalastuskausi meneekin suurimmaksi osaksi lohen parissa. Harrit pyydän loppu kesästä luonnollisesti pintaperholla. Haukia pyydän keväällä ja loppu syksystä.

kyllähän se aina työnteon päihittää..vain mitä...